Taas on aika hetkeksi pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Toukokuun opit ja flopit ovat osa vuoden kestävää itsereflektoinnin ja ehkä hauskojenkin tapahtumien muistiin kirjaamista. Aikaisempiin kirjoituksiin pääset artikkelin alta kuukausilistauksesta. On ollut itselle kiinnostavaa tehdä havaintoja ja ehkä joskus myös oppia niiden kautta jotakin elämästä. Ainakin sitä, että tulee huomioitua joitakin keskeisiä tapahtumia matkan varrelta.
Katsotaan alkuun niitä toukokuun oppeja
Parvekepuutarha on vähitellen rakentunut. Tänä vuonna on ollut ilo taas kasvattaa siemenestä taimia. Viime vuonna ne jäivät kaikki kasvamatta, koska en halunnut sijoittaa harrastukseen ylimääräistä sähköä. Tänä vuonna päätin tehdä sijoituksen ja kaikki minkä kylvin, lähti itämään. Lopulta taimia oli yli tarpeen ja lahjoittelin sekä myin niitä eteenpäin. Kaikki saivat hyvän kodin, joten ei tullut kasvatettua suoraan kompostiin yhtäkään tainta.
Mitä opin:
Pienenkin puutarhan kasvattaminen ja hoivaaminen voi olla paljon enemmän kuin pelkkä harrastus. Se voi toimia kokonaisena elämänfilosofiana, joka tarjoaa merkityksellisyyttä ja tarkoitusta elämään. Puutarhanhoidon kokonaisvaltaiset hyödyt tekevät siitä hyvän ja palkitsevan aktiviteetin, joka tarjoaa syvää tyydytystä ja elämänlaatua.
Huhtikuun loppua ja toukokuuta ovat sävyttäneet kaikenlaiset vaivat. On särkyä ja kolotusta siellä ja täällä. Ei oikein tiedä, että missä sitä vikaa on. Lopulta tulin siihen tulokseen, että päässä se suurimmaksi osaksi on. Tarpeeksi pitkään, kun särkyä oli kohtauksittain, niin lopulta rohkaistuin varaamaan hammaslääkäriltä ajan. Jos sieltä aloittaisi. Omaan vahvan hammaslääkärijännityksen. Se jännitys pohjautuu vahvasti huonoihin, varhaisiin kokemuksiin ajalta, jolloin ei käytetty puudutusaineita. Siispä ajanvaraus tapahtuu sitten kun on jotakin ongelmaa olemassa, eikä juuri aikaisemmin.
Oma hammaslääkäri oli muutaman vuoden muilla mailla. Jouduin turvautumaan julkiseen hammashoitoon. Kertakäynti riitti aktivoimaan omat vaikeudet sillä saralla.
Mitä opin:
Onnea on oma luottohammaslääkäri, joka ymmärtää myös jännittävien ja pelkäävien potilaidensa tarpeet. Oman luottolääkärini olen löytänyt jo viime vuosituhannella. Ja kyllä, maksan mielelläni siitä, että saan itseäni kunnioittavaa hoitoa tarvittaessa. Tunnen kiitollisuutta.
Ja sitten niitä toukokuun floppeja
Tuossa aikaisemmin jo kerroin hammassärkyviikoista. Lopulta pääsin hammaslääkärin pakeille. Mies kävi viemässä tohtorille ja tsemppasi hyvin. Onnea on tsemppaava mies.
Hammaslääkäri vei yhden hampaan suusta melkein kättelyssä. Selvisin siitä periaatteessa hyvin, vaikka taisi koko keho olla tiukalla kaarella operaation ajan. Naama turvoksissa ja vinolla hymyllä jatkoin päivää. Kiinteää ruokaa ei voinut syödä, mutta käytin hyväkseni aikaisemmin keittämääni luulientä. Pakastimesta löytyy erinomaista hirvilientä, jota keittelen ajoittain. Siispä sitä laittelemaan.
Mies naposteli jotaikin Thaimarketista löydettyä ”sipsiä” tms. Huomasi sitten kiinnostavan pussin ja sanoi: Täällä on chilimautetta pussillinen.
Innostuin tietty siitä ja sanoin että laita se sinne luuliemeen, joka kuumenee hellalla. Mies teki työtä käskettyä ja pian oli mausteet maustamassa jo muutenkin maukasta lientä.
Kävin hakemassa kupillisen lientä itselleni. Tuttuun tapaan mies oli jättänyt roskat pöydälle. Kiinnostuksesta katsoin, että mitä se chilimauste oli.
No, ainakaan se ei ollut kovin hyvää ja otsikkonakin oli Do not eat 😀
Etsin pakastimesta uuden pussillisen voimalientäni ja aloitin uudelleen.
Lopulta sain uuden höyryävän kupillisen käteeni ja jo hieman nälissäni sen nautiskelin.
Sitten luin hampaan hoito-ohjeen.
– Kahteen tuntiin ei suuhun mitään, ei edes vettä. Uuups, ihan vaan fingrerporillisen maistoin miehen avaamaan mangojuomaa ja yhden makkarasiivun nielaisin (en pureskellut). Ei maistunut miltään puudutetussa suussa.
– Ei kiinteää ruokaa. Hyvä, ei tehnyt mielikään. Liemi riittää hyvin.
– Ei kuumaa juotavaa. Jaa, muutahan en ole vetänytkään 😀
– Hampaita ei saa harjata pariin päivään. Miten mä selviän?
Mitä opin:
On kyse mistä tahansa, niin kannattaa ne manuaalit aina ensin tutkia ja lukea myös maustepussien koostumus ennen käyttöä.
Toipuminen kestää edelleen, sillä hoito jatkuu vielä hampaiden osalta. Syykin vähitellen valaistui. Minulla on ollut intohimoinen tarve liotella herneitä ja napostella niitä vähän liotettuina. Olen purrut liian kuivaa hernettä, niin, että takahammas on murtunut juurestaan. Tiedostin, että jotakin tapahtui, mutta siitä meni vuosia ennen oireita. Eli siitä johtui paikannusta vaikeuttanut särky, joka loppui, kun hammas poistettiin.
Tässä tällä kertaa nostetut toukokuun opit ja flopit. Kuukauden päästä sitten taas uusia ihmettelyn aiheita.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mitä sinulle jäi toukokuusta mieleen? Minkä nostaisit huippuhetkeksi? Mitkä ovat sinun toukokuun opit ja flopit?
Onko sinulla erityinen suhde hammaslääkäriin?
8 Responses
Hammaslääkäri tuli lapsena tutuksi, kun ei tiedetty, että tuttia sun muuta ei kannata käyttää aikuisen suun kautta ja laittaa lapselle. Reikiä tuli siis jo varhain ja kaikki porattiin aina ilman puudutusta. En muista missä vaiheessa sitä joku kysyi? Olin ehkä jo täysi-ikäinen! En silti suurta pelkoa kaikista tuolissa koetuista kivuista ole saanut. Olen vain vähän laiska käymään nyt aikuisena (pitäisi varata putsaus ja tarkastusaika!) Sitäkin joskus miettinyt, että kun alahampaat on vinksin vonksin, niin miksei rautoja suuhun ikinä päätynyt.. Omien lasten kohdalla olen ollut hyvin tarkka, mitä nyt aina ei kerkiä mummojen edelle. Kahvilusikka mummon suuhun ja siitä lapsen, kääk!
On paljon muuttunut hammashoidossa. Omilla aikuisilla lapsilla ei ole juurikaan ollut reikiä. Oikomishoitoa kyllä ja sekin nuoremman kohdalla. Pistivät päiväkodissa hänelle tutin suuhun. Ja siitä se ei sitten lähtenytkään enää irti sitten millään kun kerran päiväkodissa antoivat. No, hymy saatiin onneksi korjattua ilman isompaa operaatiota.
Kipuherkkyys saattaa vaikuttaa myös kokemuksiin hammaslääkärissä. Minulla se on melko alhainen varmaan ihan luonnostaan 😀
Kiitos taas tästä koonnista, näitä on kiva lukea. Manuaaleja taas tulee harvemmin luettua, ja sitten lopputulema saattaa olla vähän mitä sattuu. Miten se voikin olla niin hankalaa? Itse olen niitä naisia, jotka mieluusti kyselevät muilta ohjetta ja teen sitten “ihan tuosta vaan”, mutta pitkien ohjeiden lukemiseen en haluaisi millään aikaani käyttää.
Tuttu menetelmä toimintaan 🙂
Olen omalla kohdalla huomannut, että oma järki ja viisaus on ihan huippuluokkaa. Siitäkin huolimatta että saa monesti palata lähtöruutuun ja lopulta teettää homman toisella 😀
Noh, itse opin toukokuussa sen, että hellepäivänä olisi syytä juoda sekä myös suojautua auringolta. Toukokuu meni hirmu nopeasti ja nyt vain odotan kovin kesälomaa, johon on vielä kaksi viikkoa aikaa. Mulla on todella paha hammaslääkäripelko ja enhän minä sitten koskaan päätynyt hammaslääkärin penkille, vaikka piti. Peruin kaiken. Tippukoot hampaat suusta.
Melkoinen hellejakso olikin koettavana. Sen kanssa on hyvä ollakin tarkkana.
Ymmärrän niin nuo hammaslääkärikokemukset. Onneksi nykyään osataan hoitaa myös arempia asiakkaita.
Voi järkky! Olipa kauhea hammashoitotarina. Tai siis, loppu hyvin – kaikki hyvin.
Itse en jännitä hammaslääkäreitä, vaikka itsellänikin on painajaismaisia kokemuksia asiasta. Mutta pelkään kuollakseni julkista hammashuoltoa. Sieltä ne kaikista karseimpia kokemuksia olen saanut. Maksan aika yksityisen. Nyt taas pitää etsiä uutta paikkaa, kun ollaan uudessa maassa.
Hienoa on, että kasvimaa lähti käyntiin. Nyt ei muuta kun toivotaan suurta satoa palkinnoksi.
Hammaslääkäri tarina jatkuu vielä syksymmällä. Katsoo sitten miten menee ja etenee. Yksityinen minullakin on. Ja se sama luottolääkäri jo vuosikymmenten takaa. Maksan mielelläni vaikka aina se kirpaisee.