Elokuun opit ja flopit kertovat tällä kertaa elämää ravistelevista asioista. Paljon on koettu ja eletty yhden kuukauden aikana. Asioita tulee eteen yllättäen ja pyytämättä, jolloin käteen jää selviytymisen ja eteenpäin suuntaamisen mahdollisuudet.
Joskus havahtuu siihen, että tapahtumaa on elämässä, jopa liikaa yhdelle kertaa. Yllättävien tilanteiden vuoksi voi kuormittua tavalla, jota ei ehkä kaipaisi tai ajattelisi jaksavansa. Jälkeenpäin saa onneksi pääsääntöisesti huomata, että vaikeistakin saumoista on selvitty ja on jaksettu. Se tuo toivoa eteenpäin ja tulevia tilanteita ajatellen on käytössä ehkä uusiakin selviytymiskeinoja.
Opit ja flopit, vai ihan vaan elämää
Heinä-elokuun taite toi tullessaan huolta, hätää ja murhetta. Lasteni isä sairastui vakavasti ja jostakin syystä lapset saivat tiedon isän tilanteesta vasta siinä kohtaa, kun varsinaista kontaktia häneen ei enää pystynyt saamaan. Sairaus eteni nopeasti ja siitä ei ollut läheisillä tietoa etukäteen. Tilanne oli kaikille shokki. Aikuisilla lapsilla on ollut harvakseltaan yhteyttä isäänsä. Ei ollut vielä käynyt mielessäkään, että olisi isän aika lähteä tästä maailmasta.
Kuoleman kohdatessa tulee aina myös oman ja muiden läheisten elämän rajallisuus kohdattavaksi. Todellisuus siitä, että elämä ei jatku ikuisuuksiin näin vaan luopumisen hetkiä tulee tulevaisuudessakin eteen.
Kuolema voi olla kaunis ja kaikille sopuisa jäähyväisten hetki.
Se voi olla myös traumaattinen kokemus silloin kun suhde on ollut kompleksinen kuolevan henkilön kanssa. Monet asiat ja tunteet voivat nostaa päätään silloin. Syyllisyys, viha ja katkeruus nousevat päällimmäisiksi. Surun ja luopumisen tunteet nousevat vasta myöhemmin, jos ovat noustakseen. Jokainen kuoleman kohtaaminen on omanlaisensa. Siihen sisältyy kaikki se mitä ollaan, elämän aikana koettu ja eletty. Ja se on usein paljon erilaista muistoa, tunteita, kokemuksia. Kaikki oikein tunnettu.
Kuoleman jälkeinen asioiden selvittely on oma keissinsä. Joskus pesän selvittäminen on yksinkertaista, toisinaan se tuo tullessaan paljon selvittämistä ja asioiden penkomista, vaikka varsinaisesta miljoonaperinnöstä ei olisikaan kyse. Julkisuudessa on välillä esillä vuosien perintökiistoja. Niitä kun seuraa, niin on vaan tyytyväinen, että isoja omaisuuksia ei ole olemassa.
Varaton ja velkainen pesä on sekin voimavaroja vievä prosessi. Niin tai näin, kuoleman jälkeiseen selvitystyöhön menee aikaa ja se voi nostattaa sykettä.
Kuolemaan voi omalta kohdaltaan myös varautua ja selkiyttää omaisten työtä. Itse olen tehnyt jo vuosia sitten hoitotahdon, elinsiirtotestamentin ja viimeisimpänä ruumiinluovutustestamentin. Kaksi viimeisintä on voimassa, jos kuoleman hetkellä on vielä jotakin käyttökelpoista siirrettävää ja lääketieteen opiskelijoille sopivaa opetusmateriaalia.
Kuolinsiivousta voi tehdä jo elinaikana. Setviä ja järjestellä niin asioita kuin tavaroitakin. Lopulta ihminen tarvitsee aika vähän elämässään. Hamsterin ominaisuuksia meillä tuntuu olevan ja niin kaapit kuin varastotkin täyttyvät asioista, joita saattaa ehkä joskus tarvita. Ja sitten kun tarvittaisiin niin niitä ei löydy ja hankitaan uutta. Mitä jos harjoituttaisi elämässään minimalisointia jo ihan vaan siksikin, että kuoleman jälkeen sitä raivaustyötä olisi vähemmän. Uskon että sitäkin tarvitaan. On helpompi jättää hyvästit, kun jotakin konkreettista on käsillä. Kohtuus kuitenkin siinäkin olisi suotavaa.
Jotakin floppia, joka varmasti koitui myös opiksi
Raskaan ja monivaiheisen elokuun päätteeksi päätettiin vuokrata mökki Lomarenkaalta ja vetäytyä hetkeksi luonnonrauhaan ja saunan lämmitykseen. Olemme monesti käyttäneet palvelua ja koskaan ei ole ollut ongelmia mökin tai vuokraajan kanssa.
Tämä oli ensimmäinen kerta kymmenien vuokrasuhteiden aikana. Jostakin käsittämättömästä syystä siistin, kivan ja sinänsä toimivan, mökin seinään oli kiinnitetty tasaisesti jyskyttävä sähkörele. Releen tehtävänä oli pumpata eri lähteistä vettä läheiselle isolle maatilalle. Eli siis vettä käytettään isolla tilalla todella paljon ja rele jyskytti lähes yötä päivää. Rentoutumisesta ei tullut mitään. Osan aikaa oli korvatulpat korvissa. Samalla menetin myös linnunlaulut, tuulen huminat ja palavan puun ritinät. Olisin niin kovin kaivannut sitä rauhaa.
Moni tietääkin, että olen migreeni-ihminen ja silloin valot ja äänet voivat olla laukaisemassa kohtausta. Kohtauksen rajoilla mentiin jo mökille mennessä ja pitkä viikonloppu sitten lääkkeessä kaiken muun lisäksi.
Meluhaitasta reklamoin heti kättelyssä omistajalle, joka sanoi vaan, että asialle ei voi tehdä mitään. Asenne oli ehkä hieman vähättelevä kertomalleni ongelmalle. Asiaa en toki jättänyt siihen. Kuvasin ja äänitin meluhaittaa ja kotiin päästyä kokosin sen pieneksi videoksi. Toimitin pitkän palautteen kokemuksesta niin Lomarenkaalle kuin omistajallekin. Asia otettiin välittömästi käsittelyyn Lomarenkaan puolelta. Heidän edustajansa ei ollut koskaan käynyt ko mökillä. Parin päivän sisällä sain tiedon, että sähkömies on käynyt vaihtamassa mökille digitaalisen releen ja nyt se on äänetön. Lisäksi hyvitettiin mökin vuokrasta kolmannes pyytämättä. Se lohdutti, sillä eihän nuo vuokramökit mitenkään ilmaisia ole. Hukkaan heitetty raha harmittaa aina. Melko kuormittuneena tuli palattua arkeen.
Ei kahta ilman kolmatta
Niin kai joku sanonta kertoo. Elokuun opit ja flopit jatkuvat sitten ihan muilla itsellenikin yllättävällä tavalla. Eteen tuli nykyistä arkea olennaisesti muuttava tapahtuma. Mukava ja kiinnostava, vaikka ehkä hieman jännittäväkin jo tässä vaiheessa. Olen ollut päivätyöstäni eläkkeellä 8 kuukautta. Jonkinlainen rutiini päivien kulusta on jo ehtinyt syntymään. Pitkät ja hitaat aamut ovat sitä parhautta. Mutta siis.
Yllättäen mökille lähtiessä olen saanut tiedon, että palaan työelämään vielä vähäksi aikaa projektikoordinaattoriksi. Tehtävä on jo meneillään olevan projektin loppuun saattamista mukavassa tiimissä. Siitä kerron varmasti jatkossa tarkemmin myös täällä enemmän. Projektin teemat liittyvät paljon siihen mikä on ollut sitä omaakin intohimotyötä aikanaan. Hyvinvoinnin lisääminen, työllistymisen tukeminen, rohkaiseminen elämässä eteenpäin.
Jäin miettimään, miten se vaikuttaa muihin elämän hankkeisiini ja vaikkapa tämän blogin kirjoittamiseen. Jatkan kyllä edelleen, mutta onko blogi edelleen viikoittain ilmestyvä postaus, on vielä epäselvä. Uusi arki ja sen rakentuminen kestää hetken 🙂
Täältä pääset katsomaan missä hankkeessa olen aloittanut syyskuun alusta KLIK
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Onko sinulla kokemuksia siitä, että monta mullistavaa asiaa tapahtuu samaan aikaan? Oletko varautunut kuolemaan? Omaasi tai toisen? Mitä ajatuksia sinulla on siitä?
Lomailetko toisten mökeillä? Mikä mökkilomassa on parasta?
8 Responses
Aikamoinen elokuu sinulla, ei voi muuta sanoa. Onhan se fiksua varautua kuolemansa varalta, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä myöhennetään, tai jätetään kokonaan asiaan tarttumatta..ei sitä omaa kuolemaa haluta ajatella, tai hyväksyä. Läheisille sitten työläämpi rasti, jos kaikki jäänyt tekemättä.
Ja mikä mökki. Ihme että rakkinetta ei ole aiemmin saatu hiljennettyä, ilmeisen helppo homma kuitenkin.
Onneksi tuo sinun työkuvio kuulostaa innostavalta! Työniloa kovasti!
Silloin kun on vielä voimissaan ei oikein saa ajateltua elämän rajallisuutta. Tässä episodissamme on hyvin kompleksinen isäsuhde, alkoholistuminen ja pari aikaisempaa kuolinpesää säilöttynä varastoihin. Arvoa ei niinkään, sotkua sitä enemmän.
Mökin suhteen ihmettelin samaa. Oli kuulema valituksia ollut, mutta olivat ymmärtäneet kun oli selitetty. Minun sähkömagneettinen pääni ei ymmärtänyt. Onneksi kaikille seuraaville vuokraajille.
Kiitos, on oikein mukava olla vielä hetki työelämässä mukana.
Komppaan Tiinaa: melkoinen elokuu on sinulla ollut. Usein on niin, että monia (ikäviä ja hyviä) asioita tapahtuu samanaikaisesti elämässä. Kun juna lähtee kulkemaan, sitä on hankala pysäyttää. Ei kahta ilman kolmatta -sanonta pitää usein ja monessa paikkansa.
Onpa hieno juttu tuo uusi työsi! Onnea uuteen siis! Odotan, että kerrot tästä lisää. 🙂
Minna
Kiitos toivotuksista 🙂
Elokuu oli raskas ja kuormittava. Lapsille traumatisoiva ja äidille huolta tuottava. Paljon sellaista josta en ole tiennyt, tuli nyt eteen kun tunteet pääsivät jylläämään. Hyvä niin. Saa ehkä viimein asioita myös käsiteltyä. Joskus ne eteen tuppaavat tulemaan kuitenkin, vaikka kuinka koittaisi säilöä.
Niinpä, elämä joskus vetää sanattomaksi. En muuta voi sanoa, kun voimia ja jaksamista sinulle.
Onneksi oli myös positiivisia yllätyksiä. Menestymistä projektillenne ja mukavaa alkaava syksyä uusien haasteiden parissa.
Kiitos. On aika jättää taakse. Ehkä tässä kohtaa se on parasta mitä voi tehdä mielessään.
Uutta kohti ja vähitellen pääsee innostumaan uudesta tehtävästä ja meneillään olevasta projektista. 1,5 vuotta on pestiä tässä kohtaa jäljellä, eli oikein sopivasti ja pääsee varmasti vielä vaikuttamaan lopputulokseenkin.
Onpa sulla ollut raskas kuukausi, paljon voimia ja onnea uuteen tehtävään!
Kiitos paljon 🙂 Aina on hyvä katsoa eteenpäin ja mennä rohkeasti valitsemaansa suuntaan.