Kuukauden opit ja flopit on sarja, jonka aloitin kuluvan vuoden alussa. Nyt on vuorossa jo syyskuun opit ja flopit. Vuosi etenee vauhdilla. Tavoitteena on ollut vuoden jokaisena kuukautena pysähtyä hetkeksi itsensä kanssa ja katsoa kuinka se menikään ja mitä on ehtinyt tapahtumaan, vai onko mitään. Tähän mennessä olen jo huomannut sen, että kun selaan ottamiani kuvia, niin joudun hämmästelemään, että todellako se oli tässä kuussa, eikä aikaa sitten.
Syyskuu on ollut käänteentekevä useammallakin tavalla kun taaksepäin katsoo. Pysäyttävä ja ajatuksia nostava. Lähdetään liikkeelle.
Syyskuun opit
Ehkä alkuun taas mukavaa ja oivaltavaa tapahtumaa. Se, kun huomaa oivaltaneensa jotakin tuo aina hyvän mielen ja innostaa eteenpäin.
Arki muuttui olennaisesti. Päädyin takaisin työelämään 1,5 vuodeksi Virtaa Varustamoista hankkeeseen. Projektityö on jo omalta työuraltani tuttua, samoin kuin maasto missä tämä projekti toteutuu. Jatkaa omaan suuntaansa siitä mistä olen siirtynyt eläkkeelle. Ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan tekijöitä. Yksi tämän projektin osa-alueista on Tsemppi-valmennus, missä olen mukana.
Jos käytät Instagramia niin ota hanke seurantaan 🙂 Virtaa Varustamoista -hanke
Mitä opin
Ainakin sen että vaikka ikää tulee mittariin niin innostuminen ei pääty. Ihan vaan voi vaikka vapaammin innostua ja tehdä muutoksia elämän suuntaan. Kiikkutuoli sai nyt jäädä vielä odottelemaan.
Toisena innostavana kohtana tuon portaat. Portaita kohtaan olen tuntenut melkeinpä vihaa välillä. Olen pari kertaa kaatunut portaissa ikävästi ja toipuminen on kestänyt. Lisäksi omaan heikomman hapenottokyvin niin portaat käyvät äkkiä hengen päälle. Ihan niinkuin ylämäetkin, vaikka mielelläni haastankin itseäni alppikävelyillä. Olen siis vältellyt portaita aina kun vain mahdollista.
Kotinurkilla on avautunut uusi väylä kulkea kotiin mäen päälle. Asutaan siis mäellä. Uusien talojen valmistuttua myös nämä portaat tulivat käyttöön. Hämmentävää on että käytän niitä mielelläni. Ei hengästytä, eikä ahdista mistään. Kotimatka pysäkiltä lyhenee olennaisesti.
Mitä opin
Olennaista ei ole korkeus tai jyrkyys tavoitteen saavuttamiseksi, vaan ne askelten sovittaminen itselle sopiviksi. Näissä portaissa on aika matala porrastus 🙂 Yleisestikin elämänkulussa riittävän pienet askeleet vievät varmemmin perille kuin harppominen joka uuvuttaa.
Syyskuun floppi
Floppipuolelta oli vaikeampi löytää tässä kuussa asiaa. On tullut päiviin niin paljon muuta niin arjen havainnointi on jäänyt vähemmälle. Jotakin huomiota sentään löytyy. Meillä hommaa muutaman kerran viikossa Dobby. Se huiskii lattioilta pölyt pois. Pääasiallinen kodinsiistijämme. Dobbyn osalta pitää kuitenkin huomiopida että siihen ei sisälly raivaus-ominaisuutta mitä tarvittaisiin. Pitää siis tehdä jotakin myös itse. Yleensä Dobby hoitaa tehtävänsä asiallisesti.
Eräänä päivänä kaikki oli toisin. Kaveri takertui kaikkeen mahdolliseen. Maton hapsuihin, toisen maton kulmaa, paini henkilövaakan kanssa ja vei hameen helmani kitusiinsa. En vieläkään tiedä että oliko sillä vain huono päivä, vai oliko muu henkilökunta hoitanut raivauspuolen huolimattomasti.
Mitä opin
Dobbyllakin on huonot hetkensä ja että tehtäviin kannattaa keskittyä, eikä touhuta muuta ja ajatella että osaahan tuo jo kun on monta vuotta touhunnut meidän perheessä.
Aikaisemmin kirjoitettua
Nyt on sinun vuorosi
Mitkä ovat sinun syyskuusi hetket, joita muistelet? Käytätkö kuntoportaita arjessasi? Kuka teillä siivoaa ja tekeekö sen nurisematta?
8 Responses
Kaipa se imurillakin voi olla huono päivä. Kesällä metsästin terassilta meidän imuria. Ikinä aiemmin ei ole sinne karannut. Mieluummin muuten se huono päivä imurilla kuin minulla.
Miten hienoa, että työelämä jälleen kutsui ja kuulostaisi olevan oikea ratkaisu. Intoa töihin ja syksyyn sinulle!
Kiitos toivotuksista. Hyvin on päässyt työ alkuun, vaikka onkin nyt rytmin kanssa vähän uutta opeteltavaa.
Karkaileva imuri 😀 Kätevästi nuo hakevat paikkoja jos on ovi avoinna jonnekin uuteen. Täällä saa olla tarkkana että kylpyhuone ei ole auki. Kaveri suuntaa oitis saunaan jos vaan on mahdollisuus. Sammuu sitten lauteitten alle. Ja yhdessä kömmitään sieltä pois.
Nämä ovat kivoja postauksia, kiitos! Nauratti tuo imuri. Meillä robotti-imurista on enemmän haittaa kuin hyötyä yläkerrassa, sillä sitä pitää vahtia vähän kaikelta. On jumissa alvariinsa. Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin työstäsi…
Syyskuu oli kiva kuukausi, etenkin siksi, että oli lämmin. Se jäi päällimmäisenä viime kuusta mieleen.
Kiitos 🙂
Vähitellen pääsee duuniin sen verran kiinni että saan varmasti avattua sitä täälläkin. Innostavaa kyllä on ollut.
Kaikilla meillä on hyvät ja huonot hetkemme. Ehkä Dobbykin oppii pikkuhiljaa omista kommelluksista 😁.
Dobby on minulle ensiarvoisen merkittävä perheenjäsen. Sen kontolla on paljon 😀 Ja on se kyllä myös oppiva vekotin vaikka ei teekään raivausta työkseen.
Onnea projektiin, toivon monien saavan tsemppiä. Vaimonikaan ei pidä ylämäistä tai rappusista juurikin hengästymisen vuoksi. Tosin toisinaan, kun huipulla on jotain kiinnostavaa, niin silloin hengästyminen ei paljoakaan haittaa 🙂
Olen pyrkinyt kertomaan hänelle, että ”matka ei niinkään hengästytä vaan vauhti”. Kyllähän siinä hengästyy, kun huhtoo ylämäkeen kuin satasen aitoja 🙂
Kiitos toivotuksista.
Portaat on ja alppipolut on, mutta aina se ähistys palkitsee lopulta. Jotenkin siellä alppipoluilla hyväksyy hengästymisenkin helpommin kuin kotinurkilla 😀 Ensikesän koti on varattuna.